Tiltu tuskin tätä blogia seuraa, mutta kaikille muille tiedoksi, että Hypnon veli Candyman “Deri” on lähtenyt kokeisiin pentueen toisena uskalikkona, saavuttaen ALO1 -tuloksen 169 pisteellä! Hieno suoritus, oikein kauniisti on alkanut tämän pentueen kisaura ;)

Mutta mitäs meille. Luulen että tuo koira kuuluisi oikeasti jollekin joka jaksaisi tehdä sen kanssa jotain :’) Taas ollaan vätystely ja treenattu lällysti. Noutoa ollaan jonkin verran tehty ja nyt se ei enää inhoa kapulaa, vaan menee käskystä sen luo, katsoo minua, ja vasta toisesta käskystä ottaa sen suuhun ja tuo. Mutta ottaapa muuten nyt taas oikein! Nyt tosin on päättänyt että laskee kuononsa alas, eikä suinkaan nosta sitä ylös jotta saisin sen kapulan siltä :D Kyl tää tästä, ihan hyvin ollaan kuitenkin jo saatu kehityttyä.

En oikeasti tiedä mikä tuolle tuli, mutta se alkoi pelätä hulluna maahanmenemistä sivulla. Ei suostunut menemään ollenkaan ja meni ihan lukkoon. Mahdollisesti johtuu vain ohjaajapehmeydestä ja siitä, että minua alkoi ärsyttää ihan kamalasti kun se venkoili ja ääni sitten kiristyi/olemus jännittyi. Nyt kuitenkin ollaan päästy kaiketi siitä ohi, ja koira menee maahan taas ripeästi. Tosin se siinä maassa ollessaan näyttää siltä että sitä olisi juuri hakattu ja potkittu hyvän tovin, korvat  luimussa ja niiin angst-ilme, että alkaa aina säälittää se koira. Kuitenkin on nyt maanut sfinksissä, eikä ole enää tarvinut käydä sitä pahemmin ylös nostelemassa. Hieno poika, tyhmä mutta hieno poika.

Tänään temppuiltiin paljon ja ajattelin opettaa sen ontumaan :D Pistin sille ideaalisiteen löyhästi toisen takatassun ympärille -> ei laskenut jalkaa maahan vaan koikki kolmella jalalla -> palkkausta ja kehua. Ensin oli kamalan nyreissään ja inhosi koko touhua, mutta kohta se jo jahtasi namikättä ihan innoissaan. Pitäisi opettaa sille lisää turhia temppuja, mutta olen jo unohtanut puolet entisistäkin…

Nyt kun tänne alkaa hiljokseen tulla kevät, meidän katolta on lumimassat lähteneet liikkeelle. Eilen ja tänään olen sieltä käynyt vähän tiputtelemassa lumia – ja Hypno on ihan onnessaan. Se koikkaroi kokoajan katolla, myös silloin kun kukaan muu ei ole ulkona/katolla. Siellä vain on maailman kivointa kaivaa ja katsella alas, josko jotain näkyy. Katto on siis suhteellisen loiva, joten alas sieltä ei liusu, eikä pudotuskaan ole enää edes kahta metriä, jos jotenkin sieltä sattuu tippumaan. Ei se toisaalta reunalla pahemmin ole, mutta ei tuosta hölmöstä kuitenkaan koskaan tiedä :D

Minua nyt vähän mietityttää tuo Oulun koe. Sieltä ei ole tullut mitään vastausta ilmoittautumisen jälkeen, vaikka paikan minulle lupailivatkin. Ehkä sitten lähempänä koetta? Nyt pitäisi kyllä aloittaa taas tehotreenaus, pari kertaa päivässä pari liikettä. Noudon ja maahanmenon uskon saavani kuntoon ennen sitä, ja muut ovat vain pientä hienosäätöä vailla. Ellei Hypno sitten tee jotain tosi järkevää ja unohda kokonaan esim. hypyn tai keksiikin, että se kapula onkin maailman ikävin juttu. Jännä tämä elämä teinin kanssa ;)